Disintegratiivisessa kehityshäiriössä lapsen kehitys vaikuttaa normaalilta aina n. 3–4-vuotiaaksi, jonka jälkeen alkaa taantuminen. Muutamassa kuukaudessa tila heikkenee kokonaisvaltaisesti. Heikkenemisen seurauksena josssain määrin:

• kielellinen ilmaisu ja vastaanottaminen häviävät
• nonverbaalinen viestintäkyky menetetään
• sosiaaliset taidot menetetään
• virtsarakon ja suolen hallinta menetetään
• motoriset taidot heikkenevät
• lapsella esiintyy ylivilkkautta ja levottomuutta

Noin vuoden kestävän taitojen taantumiskauden jälkeen lapsi päätyy autismia muistuttavaan tilaan.

Autismi liitetään ICD–10:ssä (International Classification of Diseases) psykologisen kehityksen pääryhmään (F 80–89) ja siinä laaja-alaisten kehityshäiriöiden alaluokkaan (F 84) (Kerola & Kujanpää 2009, 26).

Lapsuusiän autismi (F 84.0)

A. Poikkeava tai viivästynyt kehitys ennen kolmen vuoden ikää vähintään yhdellä seuraavista alueista

1. puheen ymmärtäminen ja tuottaminen sosiaalisessa viestinnässä

2. valikoivien sosiaalisten kiintymyssuhteiden ja molemminpuolisen sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittyminen

3. toiminnallinen ja vertauskuvallinen leikki (Kerola & Kujanpää 2009, 27.)

---

B. Vähintään kuusi oiretta ryhmistä 1,2 ja 3 siten, että vähintään kaksi oiretta ryhmästä 1 ja vähintään yksi oire jommastakummasta ryhmästä 2 ja 3.

1. Laadullisia poikkeavuuksia molemminpuolisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vähintään kahdella seuraavista alueista:

a) ei pysty tarkoituksenmukaisesti käyttämään katsekontaktia, kasvojen ilmeitä, vartalon asentoa ja liikkeitä säädelläkseen sosiaalista vuorovaikutusta

b) ei pysty luomaan samanikäisiin kehitystasoaan vastaavia kaveruussuhteita, joissa molemminpuolista harrastusten, toimintojen ja tunteiden jakamista

c) sosioemotionaalisen vastavuoroisuuden puute, joka näkyy heikentyneenä tai poikkeavana reaktiona toisten tunteille, tai puute käytöksen soveltamisessa sosiaalisen ympäristön mukaan, tai heikko sosiaalisen, emotionaalisen ja kommunikatiivisen käyttäytymisen integraatio

d) Ei etsi spontaanisti mahdollisuuksia jakaa iloa, harrastuksia tai saavutuksia toisten kanssa (Kerola & Kujanpää 2009, 27–28.)

2. Laadullisia puutteita kommunikaatiossa vähintään yhdellä seuraavista alueista:

a) puhutun kielen kehityksen viivästymä tai puheen täydellinen puuttuminen ilman yritystä korvata puute vaihtoehtoisilla viestintätavoilla, kuten eleillä tai matkimisella (usein edeltävästi puuttunut kommunikatiivinen jokeltelu)

b) merkittävä heikkeneminen kyvyssä aloittaa tai ylläpitää vastavuoroista keskustelua toisten kanssa (kielelliset taidot voivat olla riittävät)

c) kaavamainen tai toistava kielenkäyttö tai omintakeinen sanojen ja sanan muotojen käyttö

d) kehitystasoon nähden sopivien spontaanien kuvitteluleikkien ja sosiaalisten jäljittelyleikkien puuttuminen (Kerola & Kujanpää 2009, 28.)

3. Rajoittuneet, toistavat ja kaavamaiset käytöstavat, kiinnostuksenkohteet ja toiminnat vähintään yhdellä seuraavista alueista:

a) kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan sisällöltään poikkeavaan kaavamaiseen ja rajoittuneeseen mielenkiinnonkohteeseen tai yhteen tai useampaan sisällöltään tavalliseen, mutta voimakkuudeltaan tai seikkaperäiseltä luonteeltaan poikkeavaan mielenkiinnonkohteeseen

b) pakonomainen tarve noudattaa erityisiä ei-tarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja

c) kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja, esimerkiksi käden tai sormen heiluttamista tai vääntelyä tai koko vartalon monimutkaisia liikkeitä

d) alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin siten, että lelun käyttötarkoitus kokonaisuutena jää huomiotta (Kerola & Kujanpää 2009, 28.)

---

C. Ei diagnosoitavissa seuraavia sairauksia

Skitsofrenia, jossa epätavallisen alhainen alkamisikä (F 20)

Älyllinen kehitysvammaisuus, johon liittyy tunne- tai käytöshäiriö (F 70–72)

Puheen ymmärtämisen häiriö, johon liittyy sosioemotionaalista häiriötä (F 80.2)

Rettin oireyhtymä (F 84.2)

Lapsuusiän reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö (F 94.1)

Lapsuusiän estoton kiintymyssuhdehäiriö (F 94.2) (Kerola & Kujanpää 2009, 28–29.)

---

Aspergerin oireyhtymä (F 84.5)

A. Ei todeta kliinisesti merkittävää yleistä viivästymää puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä tai kognitiivisessa kehityksessä.

Lapsi puhuu yksittäisiä sanoja kahteen ikävuoteen mennessä ja käyttää lyhyitä lauseita kolmeen ikävuoteen mennessä. Omatoimisuus, sopeutumiskäyttäytyminen ja uteliaisuus ympäristöön ensimmäisen kolmen vuoden aikana ovat normaalia älykkyyskehitystä vastaavia. Motoristen virstanpylväiden saavuttaminen voi olla hieman jäljessä, ja motorinen kömpelyys on tavallista (vaikkakaan ei välttämätön edellytys diagnoosille). Yksittäiset erityistaidot, usein yhdessä poikkeavan ajatusten keskittämisen kanssa ovat yleisiä, mutta eivät välttämättömiä diagnositisia kriteereitä.

(Kerola & Kujanpää 2009, 29.)

---

B. Laadullisia poikkeavuuksia molemminpuolisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (kriteerit kuten autismissa). (Kerola & Kujanpää 2009, 29.)

---

C. Epätavallisen intesiivisiä, seikkaperäisiä harrastuksia tai rajoittuneita, toistavia ja kaavamaisia käytösmalleja, mielenkiinnonkohteita tai toimintoja (kriteerit kuten autismissa; mutta harvemmin esiintyy motorisia maneereja tai alituista syventymistä lelujen osatekijöihin kokonaisuuden jäädessä huomiotta). (Kerola & Kujanpää 2009, 29.)

---

D. Seuraavia sairauksia ei voida diagnosoida:

Skitsofrenia simplex (F 20.6)

Skitsotypaalinen häiriö (F 21)

Obsessiiviskompulsiivinen häiriö (F 42)

Anankastinen persoonallisuushäiriö (F 60.5)

Muu laaja-alainen kehityshäiriö (F 84.0 – F 84.4)

Lapsuusiän reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö (F 94.1)

Lapsuusiän estoton kiintymyssuhdehäiriö (F 94.2) (Kerola & Kujanpää 2009, 29.)

Eugen Bleuler

Autismi -sanaa käytti kliinisessä mielessä ensimmäisen kerran vuonna 1911 sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler. Hän käytti sanaa kuvatessaan skitsofreenisten aikuispotilaiden halua vetäytyä omiin oloihinsa. (Timonen 2009, 261.)

Hän on myös skitsofrenia (mielen jakaantuminen) -nimityksen isä.

Skitsofrenian piirteitä:

toimintatason taantuminen, sosiaalisen toimintakyvyn lasku,

mielentilan vaihtelut, apaattisuus, puheen niukkuus, tunteiden latistuminen, harha-aistimukset, jne.

---

Lauretta Bender

Lapsuusiän skitsofrenia

Lauretta Bender päätteli, että autismi ja skitsofrenia olivat sama ilmiö, mutta esiintyivät eri ikäkausina

Hän käytti ensimmäisenä “lapsuusiän skitsofrenia” -termiä autismi käsitteen ohella.

Myöhemmin “lapsuusiän skitsofrenia” erotettiin selvästi autismista. (Timonen 2009, 262.)

---

Leo Kanner

Varhaislapsuuden autismi

Leo Kanner kuvasi vuonna 1943 ilmestyneessä artikelissa “Autistic Disturbances of Affective Contact” lapsia, jotka olivat kehityksessään viivästyneitä, mutta poikkesivat psyykkisesti kehitysvammaisista. Lapsille oli ominaista vaikeus luoda tunnepitoista kontaktia toisiin ihmisiin. Koska hänen mielestään oli kyse erillisestä varhaislapsuudessa esiintyvästä syndroomasta, hän ryhtyi puhumaan “varhaislapsuuden autismista”. (Timonen 2009, 263.)

Kannerin esittämiä kriteereitä autismin diagnosoimiseksi:

Kyvyttömyys ottaa kontaktia

Tarve samankaltaisuuden säilyttämiseen

Kiinnostuneisuus esineisiin

Hyvä motoriikka

Kielelliset vaikeudet

Hyvä älyllinen potentiaali

---

 Hans Asperger

Aspergerin syndrooma

Hans Asperger kuvasi vuonna 1944 artikelissaan “Die autistischen Psychopaten im Kindersalter” oireyhtymän, josta käytetään edelleen nimitystä “Aspergerin syndrooma”. Kyseessä oli Kannerin esittämän kaltainen oireyhtymä. Näillä lapsilla oli kuitenkin varsin hyvä kielellinen ilmaisukyky. Lisäksi näillä lapsilla oli erinomainen muisti erityisesti näköhavaintoihin liittyen. Hans Aspergerin mielestä kyseessä oli Kannerin kriteereistä eroava syndroomaryhmä. (Timonen 2009, 263.)

Aspergerin oireyhtymä on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan rajoitteita. Asperger-henkilöllä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta ovat yksilöllisiä ja eriasteisesti poikkeavia.

Asperger-henkilöille on tyypillistä:

• ymmärtää asioiden merkityksiä poikkeavasti
• mieltää ympäristöään poikkeavasti

Asperger-henkilön käyttäytymisen tyypillisiä piirteitä ovat:

• sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin vaikeudet
• erityiset mielenkiinnon kohteet
• vaikeus asettua toisen ihmisen asemaan
• poikkeavuudet reaktioissa aistiärsykkeisiin

Autismi -sana tulee kreikan kielen sanasta autos, joka tarkoittaa itseä. Sillä kuvataan eristäytyneessä maailmassa elävää henkilöä. Tutkittaessa historiaa ennen autismi -diagnoosia havaitaan, että autismin kirjon henkilöitä on ollut läpi ihmiskunnan historian.

Autismin kirjon oireyhtymien syynä pidetään keskushermoston kehityshäiriötä. Neurologisen kehityksen häiriöiden seurauksena autismin kirjoon kuuluu erilaisia oireyhtymiä, joissa sekä älyllinen että toiminnallinen taso ja kapasiteetti vaihtelevat paljon. Autismin kirjoa yhdistäviä oireita ovat kieli- ja kommunikaatiohäiriöt, sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat sekä epätavalliset reaktiot ympäristöön. (Kerola & Kujanpää 2009, 23.)

Autismin taustalla olevasta neurobiologisesta kehityshäiriöstä aiheutuu ongelmia aivojen toiminnassa ja aistihavintojen käsittelyssä aivoissa. Poikkeavaa kognitiivista kehitystä on selitetty kolmen teorian avulla: 1) mielen teoria (Theory of Mind), 2) koherenssiteoria ja 3) eksekutiivinen teoria. (Kerola & Kujanpää 2009, 23.)

Autismikirjon alatyypit ICD–10:nmukaan

F84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt

F84.0 Lapsuusiän autismi

F84.1 Epätyypillinen autismi

F84.2 Rettin oireyhtymä

F84.3 Muu lapsuusiän persoonallisuutta hajottava (disintegratiivinen) kehityshäiriö

F84.4 Älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvä hyperaktiivisuusoireyhtymä

F84.5 Aspergerin oireyhtymä

F84.8 Muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

F84.9 Määrittelemätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

Autismiliiton mukaan autismin kirjoon kuuluvia on Suomessa noin 50 000, joista autistisia henkilöitä on noin 10 000.

Kommunikoinnin vaikeuksia helpottamaan ja kommunikoinnin opetukseen on kehitetty erilaisia menetelmiä ja terapioita kuten PECS, PRT, pikapiirtäminen, kommunikaatiokansiot ja myös kiistanalaisia menetelmiä kuten Facilitated Communication.

Autismin kirjon ongelmiin on pyritty vastaamaan myös erilaisin pedagogisin ja kuntouttavin menetelmin kuten Lovaasin menetelmä ja TEACCH -ohjelma.