Eugen Bleuler
Eugen Bleuler
Autismi -sanaa käytti kliinisessä mielessä ensimmäisen kerran vuonna 1911 sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler. Hän käytti sanaa kuvatessaan skitsofreenisten aikuispotilaiden halua vetäytyä omiin oloihinsa. (Timonen 2009, 261.)
Hän on myös skitsofrenia (mielen jakaantuminen) -nimityksen isä.
Skitsofrenian piirteitä:
toimintatason taantuminen, sosiaalisen toimintakyvyn lasku,
mielentilan vaihtelut, apaattisuus, puheen niukkuus, tunteiden latistuminen, harha-aistimukset, jne.
Lauretta Bender
Lauretta Bender
Lapsuusiän skitsofrenia
Lauretta Bender päätteli, että autismi ja skitsofrenia olivat sama ilmiö, mutta esiintyivät eri ikäkausina
Hän käytti ensimmäisenä “lapsuusiän skitsofrenia” -termiä autismi käsitteen ohella.
Myöhemmin “lapsuusiän skitsofrenia” erotettiin selvästi autismista. (Timonen 2009, 262.)
Leo Kanner
Leo Kanner
Varhaislapsuuden autismi
Leo Kanner kuvasi vuonna 1943 ilmestyneessä artikelissa “Autistic Disturbances of Affective Contact” lapsia, jotka olivat kehityksessään viivästyneitä, mutta poikkesivat psyykkisesti kehitysvammaisista. Lapsille oli ominaista vaikeus luoda tunnepitoista kontaktia toisiin ihmisiin. Koska hänen mielestään oli kyse erillisestä varhaislapsuudessa esiintyvästä syndroomasta, hän ryhtyi puhumaan “varhaislapsuuden autismista”. (Timonen 2009, 263.)
Kannerin esittämiä kriteereitä autismin diagnosoimiseksi:
Kyvyttömyys ottaa kontaktia
Tarve samankaltaisuuden säilyttämiseen
Kiinnostuneisuus esineisiin
Hyvä motoriikka
Kielelliset vaikeudet
Hyvä älyllinen potentiaali
Hans Asperger
“Riboflavin penicillinamide” by Original uploader was Poindexter Propellerhead at en.wikipedia – Originally from en.wikipedia; description page is/was here.. Licensed under Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 via Wikimedia Commons – http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Riboflavin_penicillinamide.jpg#mediaviewer/File:Riboflavin_penicillinamide.jpg
Aspergerin syndrooma
Hans Asperger kuvasi vuonna 1944 artikelissaan “Die autistischen Psychopaten im Kindersalter” oireyhtymän, josta käytetään edelleen nimitystä “Aspergerin syndrooma”. Kyseessä oli Kannerin esittämän kaltainen oireyhtymä. Näillä lapsilla oli kuitenkin varsin hyvä kielellinen ilmaisukyky. Lisäksi näillä lapsilla oli erinomainen muisti erityisesti näköhavaintoihin liittyen. Hans Aspergerin mielestä kyseessä oli Kannerin kriteereistä eroava syndroomaryhmä. (Timonen 2009, 263.)