Bernard Rimland päätyi 1964 tulokseen, että autismin takana on keskushermostollinen vaurio. Hän havaitsi tutkiessaan autistisia lapsia, että kehitykselliset ongelmat olivat niin suuria, ettei niitä voi selittää ilman orgaanista perustaa. Rimlandin mielestä kyseessä oli ennen kaikkea kognitiivisten ajattelutoimintojen häiriö. Hän ajatteli Kannerin tavoin, että kyse oli oireyhtymästä ja siksi autismi-nimike tulisi jättää vain varhaislapsuuden tiettyjen kriteerien mukaiselle diagnoosille. Rimland loi pohjan nykyaikaiselle käsitykselle autismista. (Timonen 2009, 270–271.)
This website stores cookies on your computer. These cookies are used to provide a more personalized experience and to track your whereabouts around our website in compliance with the European General Data Protection Regulation. If you decide to to opt-out of any future tracking, a cookie will be setup in your browser to remember this choice for one year.
