Lovaasin menetelmä (1981)

O. Ivar Lovaasin esittämä kuuden askeleen terapiaohjelma autististen ja vaikeasti kehityksessään viivästyneiden lasten käyttäytymispuutteiden korjaamiseksi ja käyttäytymisvalmiuksien lisäämiseksi.

1. Askel: Oppimiseen valmistautuminen

Lapseen luodaan molemminpuolinen kontakti ja ohjaajan myönteinen kontrolli. Harjoitellaan mm. rauhallisesti istumista ja lapsen huomion kiinnittämistä tilanteen kannalta olennaisiin seikkoihin. (Timonen 2009, 374–375.)

2. Askel: Varhaisten kommunikatiivisten valmiuksien opettaminen

Lapselle opetetaan aluksi verbaalista kommunikaatiota. Jos verbaalisen kommunikaation onnistumisen mahdollisuudet ovat vähäisiä, myös muut vaihtoehtoiset kommunikaatiotavat otetaan käyttöön. (Timonen 2009, 375.)

Varhaisia kommunikatiivisia valmiuksia ovat yksinkertaisten kehonliikkeiden ja toimintojen imitointi, esineiden yhdistäminen toisiinsa visuualisten elementtien mukaan, merkityksellisten äänteiden ja sanojen tuottaminen sekä leikkimisen harjoitteleminen (Timonen 2009, 375).

3. Askel: Omatoimisuuteen liittyvien perusvalmiuksien opettelu

Lapsi harjoittelee jokapäiväisiin elämäntilanteisiin liittyviä taitoja kuten syöminen, pukeutuminen, wc-asiointi, peseytyminen, hampaiden harjaus ja ulkoasusta huolehtiminen. Harjoittelussa keskitytään muutamaan taitokokonaisuuteen kerrallaan. Näin varmistetaan taitojen tehokkaampi oppiminen. Se, että lapsi osaa noudattaa ohjeita, on perusvalmiuksien oppimisen kannalta tärkeä lähtökohta. (Timonen 2009, 375–376.)

4. Askel: Ympäristön toimintojen ja jokapäiväisten elämäntilanteiden kannalta merkityksellisten kommunikatiivisten valmiuksien opettaminen

Lapsi harjoittelee aluksi erilaisten asioiden ja esineiden tunnistamista ohjeiden mukaisesti (vaatteiden ottaminen naulakosta, eri kehon osien tunnistaminen jne.). Seuraavaksi harjoitellaan eri asioiden ja esineiden ekspressiivistä tunnistamista ja ilmaisua (lapsi vastaa kysymykseen “Mikä tämä on?”, “Mitä sinä haluat” jne.). Sitten harjoitellaan eri toimintojen ja esineiden tunnistamista ohjeiden mukaisesti (tietyn esineen hakeminen, meneminen tietyn henkilön luo, pallon heittäminen pyydettäessä, tervehtimiseen vastaaminen jne.). Toimintojen tunnistamisen ja nimeämisen yhteydessä käytetään apuna erilaisia kuvia, jotta toiminnoista opittaisiin keskustelemaan myös symbolisesti. (Timonen 2009, 376–377.)

5. Askel: Monimutkaisten kommunikatiivisten valmiuksien opettaminen

Tässä askeleessa keskitytään lapsen käsitteellisen ymmärryskyvyn ja ilmauksellisten valmiuksien laajentamiseen. Lovaas korostaa monipuolisten kommunikaatiivisten valmiuksien kehittämisen tärkeyttä. Autististen ja vaikeasti kehityksessään viivästyneiden lasten pääongelma on monesti juuri kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa. Lapsi harjoittelee mm. ymmärtämään ja käyttämään suuntaa ilmaisevia käsitteitä ja sijamuotoja, eri asioita ilmaisevia lauseita ja fraaseja, kyllä- ja ei-sanoja sekä koko-, muoto-, ja värikäsitteitä monipuolisesti tilanteeseen sopivasti. (Timonen 2009, 377.)

6. Askel: Maailmankuvan laajentaminen

Tässä askeleessa keskitytään lapsen kokemusmaailman kehittämiseen. Opittuja taitoja harjoitellaan monipuolisesti erilaisissa luonnollisissa yhteyksissä. Lapsi osallistuu erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin, harjoittelee erilaisten tunnetilojen tunnistamista, kiintymyksen osoittamista ja sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjen noudattamista. (Timonen 2009, 377–378.)

Lovaasin tutkimus (1987)

Tutkimusjoukkoon kuului 19 autistiseksi diagnosoitua korkeintaan 3,8-vuotiasta lasta. Heidän älykkyysikänsä oli arvioitu olevan vähintään 11 kk. Tämän tutkimusryhmän lapset kävivät kahdesta neljään vuotta kestäneen tehostetun sovelletun käyttäytymisanalyysin mukaisen tai käyttäytymisterapeuttisen ohjelman, jonka harjaantumiseen harjoiteltiin erilaisissa päivittäisissä askareissa noin 40 tuntia viikossa sekä kotona että projektin harjoitustiloissa. (Timonen 2009, 276.)

Tutkimukseen kuului kaksi kontrolliryhmää. Ensimmäisessä 19 lapsen ryhmässä ohjelma oli sama kuin koeryhmässä, mutta systemaattista harjoittelua oli vähemmän, noin 10 tuntia viikossa. Toisessa 21 lapsen kontrolliryhmässä lapset eivät käyneet läpi käyttäytymisterapeuttista ohjausta vaan osallistuivat terveydenhoitojärjestelmän kautta tapahtuvaan normaaliin seurantaan. Siihen kuului yleisluontoisia ohjeita ja keskusteluita vanhempien kanssa. (Timonen 2009, 276–277.)

Kahden kontrolliryhmän tulosten välillä ei ollut Lovaasin mukaan sanottavia eroja, joten niitä käsiteltiin tutkimuksen johtopäätöksissä yhdessä (Timonen 2009, 277).

Lovaasin ryhmä:

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että Lovaasin koeryhmästä (N=19) 47 % (9 lasta) saavutti 6–7-vuotiaana normaalin älykkyystason, 42 % (8 lasta) arvioitiin lievästi kehitysvammaisiksi ja 10 % (2 lasta) vaikeasti kehitysvammaisiksi (Timonen 2009, 277).

Kontrolliryhmät:

Kontrolliryhmien lapsista (N=40) vain 2 % saavutti normaalin älykkyystason, 45 % arvioitiin lievästi kehitysvammaisiksi ja 53 % vaikeasti kehitysvammaisiksi (Timonen 2009, 277).